Suomen urkuhistoria   Urkujenrakentajia
 

Tampereen museo 239:1

• Thulé, Anders 1868
• 2 äänikertaa, 1 sormio ja liitejalkio
• mekaaninen soittokoneisto ja mekaaninen hallinta

Anders Thulé rakensi kamariurut vuonna 1868 Tampereen kansakoululle. Sieltä nämä koulun ensimmäiset urut tulivat opettaja Paalasen välityksellä Tampereen museoon vuonna 1908. Soittimen kaikki osat ovat ehjiä ja tallella, ja ne on varastoitu lämpimään tilaan.

Ulkoasu ja tekniikka

Urut ovat tyypilliset Anders Thulén kamariurut. Niiden kaappi on ootrattu vaalean tammen väriseksi ja julkisivuna on etuseinän kehykseen pingotettu kangas. Kaapin yläreunassa on veistetty koriste (”ornamentti eli apsatsi”).

Kromaattisesti jaetussa listelaatikossa on kahden äänikerran listeet. Venttiilit ovat laatikon takareunalla ja koneisto koostuu säteettäisestä vipparivistä ja tarpeellisista langoista. Norsunluulla ja eebenpuulla päällystetty koskettimisto on tavalliseen tapaan alaosan yläkulmassa, ja sen molemmin puolin on yksi rekisteritappi. Ne on sorvattu messingistä, eikä niissä ole nimikilpiä.

Kaikki pillit ovat puuta. Gedackt on bassossa lähes neliömäinen, mutta kapenee muodoltaan diskanttia kohden. Yläoktaavia soiva Fleut d’amour on muodoltaan syvä, sen huulimensuuri on siis kapea. Ilmalaatikon jako diskantissa on tiheä.

Syöttöpaljetta varten on poljin, jolle on tila urkurin oikean jalan lähettyvillä. Jos urkuri haluaa soittaa myös liitejalkiota, voidaan poljin sijoittaa urkujen oikeassa sivuseinässä olevaan rakoon apulaisen käytettäväksi.

 Dispositio

Lisätietoja

Pentti Pelto, Anders Thulén kamariurut, Organum 3/1993